lauantai 1. syyskuuta 2018

Hiljainen blogi - unohdus vai laiskuutta?

Siinäpä vasta kysymys!
Blogi on menettänyt vähän tarkoitustaan sen jälkeen kuin aloin kirjaamaan treenimme tunnollisesti omaan bujomaiseen treenipäivyriimme. Sinne on helppo piirustella kuvioita, tehdä taulukoita ja väsätä kaikenlaisia merkintöjä, joita ei voi ymmärtää kukaan muu kuin minä.
Ei tämä blogi ole minnekään katoamassa, mutta katsotaan missä määrin kirjoittelen tänne treeneistämme. Voisin tietenkin sanoa, että kirjoittaisin tulevaisuudessa enemmän arkisia asioita ja vähemmän treenipäivityksiä, mutta johan se tiedetään, että meidän arkemme tapahtumat koostuvat niin suureksi osaksi treeneistä, että tuolla menolla blogin voisi kuopata heti. :D

Edellisestä päivityksestä on jo sen verran aikaa, että kamerakin on räpsynyt tässä ajassa jo useamman kerran. Kuvitetaan tekstiä siis sekaisin kaikenlaisilla kuvilla. Sitä paitsi allekirjoittaneella on jo vähän ikävä talvea, joten talvisetkin fiilistelykuvat kuulostavat oikein hyvältä.


Joka tapauksessa aion ensimmäiseksi päivitellä treenikuulumisiamme suurpiirteisesti.
Helmi-maaliskuulla käänsimme uuden lehden tokomaailmassamme ja aloitimme viikottaiset tokovalmennukset naapuripaikkakunnan koirakoulussa. Sieltä olemme löytäneet aivan uutta iloa ja intoa tokoiluun. Minua viisaamman ihmisen avustuksella ollaan samaan aikaan hajotettu melkein kaikki palasiksi, mutta samalla edistytty enemmän kuin pitkään aikaan. Valmentajallamme on aina uusia ideoita testattavaksi, eikä ongelmatkaan tunnu niin pahoilta, kun joku muukin niitä minun lisäkseni pohtii.
Mm. seuraaminen aloitettiin niin sanotusti alusta ja siinä hyötykäytettiin target työskentelyä, jota Pir niin kovasti rakastaa. Homma on vielä kesken, mutta näyttää tällä hetkellä erittäin hyvältä! Koiran häntä heiluu vimmatusti, kriteeri on vihdoin mustavalkoinen ja selkeä meille molemmille ja edistäminen on näin saatu kuriin. (Valmentaja suostutteli minut ihme kyllä jopa ottamaan videota treenistämme, joten olen omin silmin nähnyt miltä se näyttää!) Tämän muutoksen myötä myös perusasennot muuttuivat huomattavasti paremmaksi. Jotain selvästi loksahti kohdalleen.


Tunnaria on ajateltu uudelta kantilta ja tällä hetkellä sitä treenataan tulitikulla, jotta Pir ei enää ajattelisi ihanaakin ihanampaa noutamista vaan ottaisi tehtävän hajutyöskentelyn kannalta. Tämä on selvästi tepsinyt, sillä Pir on käyttänyt nenäänsä hienosti ja kaiken lisäksi ilmaissut löytönsä kauniisti. Työskentelystä on ollut myös paljon tarkempaa ja rauhallisempaa eli kaikki turha hösellys on jäänyt pois. Nyt aletaan olla jo aika lähellä
Näiden lisäksi mm. kaukokäskyjen kanssa startattiin puhtaalta pöydältä ja siirryimme etujalkakaukoihin. Tässäkin minun on tällä uudella tyylillä helpompi vahtia, että vaihdot sujuvat niinkuin pitää. Nyt kaikki vaihdot on myös toteutettu samalla metodilla. Verrattuna siis entiseen, jossa vaihdot toteutettiin sekaisin etu- ja takajalat paikoillaan niin onhan tämä huomattavasti selkeämpää myös Pirkolle. Ja varsinkin Pirkon kanssa selkeys on kultaa.

Jos niin käy, ettei tämäkään reitti vie meitä yhtään sen lähemmäs kohti kokeita, niin ei haittaa tippaakaan! Valmentajamme on tehnyt parhaansa tälläisen toivottoman tapauksen kanssa (puhun siis itsestäni, en todellakaan Pirkosta :D ) ja minä olen oppinut aivan valtavasti lisää lajin koukeroista ja koiran kouluttamisesta tähän lajiin.
Pirkko on persoonallinen koira ja sen mielenliikkeitä on välillä mielenkiintoista seurata ja tulkita, joten olen ollut erittäin onnellinen saadessani apua sellaiselta ihmiseltä, joka tuntuisi osaavan tulkita Pirkkoa vähintäänkin yhtä hyvin kuin minä.


Olen myös tässä lähiaikoina todennut, että kiinnostun aina vain enemmän erilaisista tavoista hyötykäyttää koiran uskomatonta hajuaistia. Tämä tarkoittaa sitä, että arkemme sisältää paljon kaikenlaisia nenänkäyttöön liittyviä leikkejä ja harrastuksista peltojälki ja nose work ovat vain korottaneet asemaansa "treeniaikatauluja suunnitellessa". Onnekseni olen myös saanut itselleni harrastuskaveriksi koiran, joka nauttii erilaisista nenänkäyttötehtävistä aivan äärettömän paljon.
Olen hyvin tietoinen siitä mihin koirat hajuaistinsa avulla pystyvät, mutta jaksan silti aina vain uudelleen ja uudelleen ihmetellä niiden taitoja ja kykyjä.
Koen samalla myös asetelman esimerkiksi jäljellä ja nosessa erittäin kiehtovaksi, sillä tässä aihealueessa koira on jo se todellinen ammattilainen ja minun tehtäväni on vain luoda tilanteita ja mahdollisuuksia, joissa se pääsee kehittämään tätä ammattitaitoaan paremmaksi. Lukemattomien erilaisten olosuhteiden vaikutus hajumolekyylien käyttäytymiseen ja harjoitusten suunnittelu niiden pohjalta on täynnä loputtomia mahdollisuuksia, joten eihän tähän voi kyllästyä! Itse olen opintielläni vasta alussa varsinkin jälkiharrastuksen suhteen, mutta halu kehittyä on suuri.

Jäljelle ei tosin paljoa tänä kesänä päästy. Työt haittasivat harrastuksia niin, että aamuvarhaisella ja iltamyöhään ei päästy treenaamaan ja sekä päivällä että illalla oli suuren osan kesästä aivan liian kuumaa edes miettiä minkään lajin treenaamista. Helleasteet eivät innostaneet jäljelle, kun koiralla (sekä omistajalla) oli muutenkin jo vaikeuksia pysyä tarpeeksi viileänä. Nyt toivon, että ehdimme mahtavan jälkitreeniporukkamme kanssa vielä pellolle tarpeeksi monta kertaa ennen kuin pimeys hyökkää päälle ja arki-illat muuttuvat liian haastaviksi porukkatreenien toteuttamiseen.


Myös rodunomaiset tehtävät ovat edelleen tärkeä osa Pirkon elämää, joten teemme nomejuttuja aina vain enemmän. Innostus ja motivaatio ovat luonnollisesti kasvaneet koko ajan onnistumisten ja edistymisen myötä.
Saimme tällä viikolla myös pitkästä aikaa treeniseuraksemme toisen nomeharrastajan ja olihan se mahtavaa treenata samanhenkisessä seurassa. Olin myös hyvin iloinen huomatessani, että jopa tuollaisessa porukkatreenissä Pirkko oli aina tarvittaessa hillitty ja hallittu ja tarvittaessa täynnä räjähtävää voimaa. Olemme siis pikkuhiljaa alkaneet löytää tasapainon.


Kiinnostukseni koiran luonnonmukaiseen käytökseen vaikuttaa tietenkin kaikkeen mitä Pirkon kanssa teen. Koulutusmetodini perustuvat positiiviseen vahvistamiseen ja haluan tehdä asiat koiraa kuunnellen. Kunnioitan sitä mitä koirani minulle viestittää ja annan sen vaikuttaa asioihin niin paljon kuin vain on järkevästi mahdollista. Jatkan siis samalla tiellä mihin Aino minut jo aikoinaan johdatti ja yritän kehittyä aina vain paremmaksi.
(Tässä kohtaa monelle täytyy kertoa, että positiivisiin koulutusmetodeihin perustuva koulutus ei tarkoita etteikö koiran elämässä olisi kuria ja sääntöjä. Eikä pelkkä ruualla lahjominen ole kouluttamista, se on ruokkimista. Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus ei myöskään tarkoita, että namit olisivat ainoa vahviste. Toimivia vahvisteita on yhtä paljon kuin koiriakin ja niitä käytetään laajalla kirjolla tilanteen ja koirayksilön mukaisesti.
Lisäksi kuten millä tahansa muullakin koulutusmenetelmällä, myös tällä metodilla voidaan tehdä pahojakin koulutusvirheitä ja aiheuttaa turhaa negatiivista stressiä koiralle. Siinä kohtaa vika tosin on kouluttajassa, ei tässä positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvassa koulutusmenetelmässä.)

Punainen lanka kaikissa tekemisissämme on se, että koira saa olla koira. Sillä on oikeus elää sen luonnonmukaiset tarpeet täyttävää elämää, jossa negatiivista stressiä on mahdollisimman vähän. Ihmisten maailmassa eläminen vaatii joskus koiralta aivan valtavasti ja totteleminen sekä hyvin käyttäytyminen tarkoittavat joskus koiramaisten piirteiden mykistämistä. Minun mielestäni on siis vain kohtuullista, että tämän kaiken vastapainoksi koira saa käyttäytyä kuten koiran kuuluu. Sen kuuluu saada käyttää aistejaan sille ominaisin tavoin. Sen kuuluu saada liikkua vapaasti vaihtelevassa ja mielenkiintoisessa maastossa (tai edes pitkän liinan päässä, jos vapaana pitäminen on mahdotonta esimerkiksi vahvan riistavietin vuoksi). Sen kuuluu saada leikkiä, kaivaa ja pureskella. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta jotta voisimme vaatia koiran sopeutuvan meidän yhteiskuntaamme, on meidän annettava sille jotain takaisin.

Lisäksi koitan aina pitää mielessä sen, että olemme Pirkon kanssa tiimi ja tiimissä on huolehdittava kaikkien sen jäsenten hyvinvoinnista. Ei siis hyödytä ketään jos revin itseni rikki koittaessani täyttää perfektionistisen mieleni asettamia suorituspaneita. Huolehtimalla myös omasta hyvinvoinnistani, voin myös huolehtia Pirkon elämänlaadusta niin hyvin kuin vain osaan ja voin.

Olen löytänyt meidän oman tavan treenata ja harrastaa. Olen Pirkon kanssa löytänyt koiraharrastuksen ilon.


tiistai 30. tammikuuta 2018

Kynsien leikkaaminen - ilon kautta

Meillä on viime aikoina perehdytty kynsienleikkuuseen. Vaikka kyseinen operaatio on aina sujunut ilman ongelmia (koska Pir kyllä alistuu kohtaloonsa ja antaa kiltisti tehdä minkä hoitotoimenpiteen vain), niin ei se stressitöntä tai mukavaa ole ollut. Kaikesta positiivisesta vahvistamisesta ja siedättämisestä huolimatta Pirkko on ollut äärettömän herkkä etutassuistaan. En halunnut aiheuttaa koiralle ylimääräistä stressiä ja ahdistusta, mutta aikaisemmin tunsin olevani pakkotilanteessa, sillä kynnet on vaan leikattava eikä siltä voi välttyä. Mikään keino ei tuntunut helpottavan tilannetta, kunnes luin erään artikkelin josta sain idean.

Artikkelissa puhuttiin koiran valinnan vapaudesta ja varsinkin sen liittämisestä erilaisiin hoitotoimenpiteisiin. Täytyy myöntää että otsikon nähdessäni tuomitsin jutun jo ihan huuhaaksi, mutta ajattelin lukaista sen kuitenkin läpi kun kirjoittajalla oli aikaisemmin ollut oikein kivoja tekstejä. Mitä pidemmälle pääsin niin sitä enemmän aloin pohtia, että mitä jos tästä löytyisi meillekin se ratkaisu. Ja ei kun testaamaan!



Pirkko sai siis yhtäkkiä päättää halusiko se seistä, maata vai istua kynsienleikkuun ajan. Se sai myös lähteä paikalta ja pitää tarvitsemansa tauon jos sitä alkoi ahdistamaan liikaa. Koska palkka oli kunnossa, se tuli kyllä takaisin kun oli saanut taas vähän tilaa. Nopeasti homma eteni niin ettei Pirkko enää tarvinnut yhtä paljoa taukoja vaan seisoi kiltisti paikallaan koko operaation ajan.

Tässä vaiheessa tutkin asiaa vähän lisää ja sain eräästä toisesta tekstistä ajatuksen startti- ja stoppinappuloista. Niiden avulla koira saa kerrottua minulle sopivan tahdin ja saa samalla hallinnan tunteen tilanteeseen. Stoppinappula on minun vastuullani. Pirkko siis näyttää minulle merkin eli painaa stoppinappulaa ja tällöin minun täytyy lopettaa kynsien leikkaaminen hetkeksi. Se jää kyllä vierelleni seisomaan rauhallisena, mutta toteaa vain kaipaavansa pienen tauon. Kun Pirkko on valmis jatkamaan (yleensä nopeastikin), se antaa minulle uuden merkin eli painaa starttinappulaa. Tämä tapahtuu niin, että Pirkko tökkää kuonollaan kynsisaksia. Sitten voidaan jatkaa taas!

Tiedän, että tämä kaikki kuulostaa hassulta. Ero on kuitenkin ihan valtava entiseen! Startti-ja stoppinappulat on olleet nyt käytössä kahdella kerralla ja Pirkko oikeasti on mukana hommassa häntä heiluen. Kun lopetetaan niin se haluaisi jatkaa!
Koko hommasta tuli siis hauska peli, jossa myös Pirkolla on mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen omalla toiminnallaan.


Treenipäivitykset ajantasalle

Yritänpäs ensimmäisenä saada pois alta nämä meidän kirjavat treenipäivitykset. Olen kirjoittanut niin innokkaasti meidän bujotyyppistä treenipäivyriä, että blogi on jäänyt ihan paitsioon.
Treenejä on kertynyt jälleen paljon, mutta kokeilen josko saisin kerrankin tiivistettyä höpötykseni ytimekkääksi paketiksi. Yritetään pysyä niissä pääasioissa.


Nose workissa meillä on ollut tässä lähiaikoina vain yhden porukkatreenit, mutta ehkäpä laatu korvaa määrän. Näin siellä kuitenkin paremmin missä mallissa ollaan ja miten jatketaan kotona harjoituksia. Pirkon ilmaisut ovat tosiaankin kehittyneet hienosti ja ilmaisujen kehittyessä siitä on samalla tullut järjestelmällisempi ja rauhallisempi etsijä (tai ainakin Pirkoksi rauhallisempi).
Noissa porukkatreeneissä nähtiin muutenkin Pirkkoa parhaimmillaan. Se teki parempaa etsintää kuin koskaan ja nautti joka sekunnista. Häntä heiluen se teki kuuliaisesti, tehokkaasti ja itsenäisesti töitä.

Kuitenkin siinä missä näin Pirkon hienon kehityksen, huomasin myös mikä on seuraava haasteemme. Korkeiden piilojen ilmaisut eivät vielä suju. Pir löytää kohteen hyvin, mutta koska se ei yletä nenänsä kanssa kohteeseen asti, se ei osaa ilmaista sitä. Ongelma voi siis olla helpostikin ratkaistavissa, täytyy vain soveltaa käytös tästä nykyisestä ilmaisutoiminnasta.

Ostin muutamia metallisia ja muovisia magneettihajurasioita ja ne olivat varsinkin tuolla halliolosuhteissa erittäin näppäriä! Niitä on sen verran, että saimme tehtyä pienen "laatikkoetsinnän" ja rasioita riitti vielä tavallisiinkin sisäetsintöihin. Lisäksi haju ei leviä näistä rasioista samalla tavalla kuin suoraan pinnalle tai huopatassuun laitettuna, jolloin koira joutuu tekemään hieman enemmän töitä hajunlähteen tarkentamiseksi.



Tokon maailmassa ei mitään järkyttäviä muutoksia ole tapahtunut. Kaukot (ja tarkemmin sanottuna se maasta istumaannousu) etenevät hitaasti ja epävarmasti, mutta ovat sentään edenneet edes hieman. Pirkko ei kuitenkaan edelleenkään käytä takapäätään näissä kaukoissa yhtä hyvin kuin haluaisin eikä se vaan tunnu tajuavan kuinka kaikki kaukojen vaihdot voisi tehdä joko takajalat tai etujalat paikallaan. Se tekisi osan toisin ja osan toisin. Seuraavaksi ajattelinkin siis haastaa meitä todenteolla ja yrittää opettaa Pirkolle takajalkatargettia.

Noudossa edelleen loppuasento on hieman arvoituksellinen, sillä Pir jää edelleen välillä vinoon kun se tulee kapulan kanssa vierelleni istumaan. Sillä on kauhea tarve tarjota kapulaa minulle oikeaan käteen (koska sinne harjoiteltiin ja vahvistettiin pitkään damin ja aivan kaiken muun palautusta) ja tämä vinous johtuu todennäköisesti siitä. Muuten nouto toimii hienosti ja vauhdikkaasti ilman mitään leikkimistä kapulalla.
Koska noudot menevät kuitenkin näin hyvin, ollaan tehty myös ohjattua noutoa. Kunhan Pirkko malttaa innoltaan  kuunnella mitä sanotaan niin hyvin menee..! Se siis osaa suunnat, mutta Pirkolle tyypillisesti välillä into vain voittaa järjen. Tämän liikkeen kohdalla seuraamistakin täytyy vielä harjoitella erikseen, sillä noutokapulat ja ajatuskin noudosta on välillä vähän liikaa pienen labradorin keskittymiskyvylle ja kontaktille.



Paikallaolot ovat sujuneet ihan mukavasti ja ollaan välillä päästy työstämään Pirkon mielentilaa jopa 4-5 koiran rivistössä. Muutenhan Pirkolla menee oikein kivasti, mutta tuota suurempi koiramäärä vielä vähän hirvittää. Kyllä se mielentila tästä vielä muuttuu! Onneksi tosiaan Pirkko on niin kuuliainen, että pysyy joka tapauksessa paikallaan vaikka ahristaisikin himppasen.

Ruudut sujuvat hienosti, mutta suurella osalla kerroista käytetään tietenkin kosketusalustaa. Välillä aina testataan ilman. Kierrossakaan ei ole ongelmia ja näiden kahden liikkeen erottelukin sujuu Pirkolta jo lähes aina vaikeuksitta. Enää ei kierretä ruutua ja käydä maahan kierrolla!

Pysähtyminen luoksetulossa sujuu kaksoiskäskyllä eli sekä käsimerkillä että käskysanalla. Vielä on pohdinnassa, että kumman näistä jätän käyttöön ja kumman häivytän, sillä vaikka Pir on tottunut kuuntelemaan tässäkin asiassa sanallista käskyä, se myös koirille tyypillisesti tarkkailee myös erittäin tehokkaasti eleitä ja käsimerkkejä. Katsotaan!



Tunnaria yritetään nyt aloittaa niin, että käynnistetään Pirkon nenä ja koitetaan poistaa se jo kuuluisan ihana nouto sieltä yhtälöstä. Vaikka Pirkko tekee metsässä kävyillä todella hienoa käpytunnaria oikein nenäänsä käyttäen, tokokentällä sillä ei ole nenä auki. Todennäköisesti tätä tunnaria lähdetään yrittämään laittamalla palikka (ja sitten palikat) jonkinlaisen ritilän alle, josta Pirkko voi sitten etsiä ja ilmaista omansa. Aloitetaan tehdä tätä nyt hajuerottelun kautta. Tunnarikapulan nouto on Pirkon kohdalla todennäköisesti helppo yhdistää tähän sitten myöhemminkin.

Eri liikkeiden välillä on toteutettu erilaisia kuuntelutreenejä ja niitä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Ne tuovat myös vähän vaihtelua treeniin, kun koitetaan tasapainoilla Pirkolle tärkeän rutinoitumisen ja mielikuvituksellisten treenien välimaastossa. Haastavimpia ovat kuuntelutreenit, joissa yhtenä osasena on nouto. Noutokapulan vetovoima on kummallinen juttu!

Muutamia kertoja ollaan saatu aikaiseksi käydä myös kaupan parkkiksella treenaamassa (kaverin kanssa, kuinkas muuten!) ja tietynlaisille häiriöille herkkä Pir on ilmeisesti pikkuhiljaa edistymässä. Treenit ihmisvilinässä ovat sujuneet oikein hienosti! Kaupan pihassa on varsinkin tullut tehtyä seuraamisessa kaikenlaisia kuviokelluntoja ja ollaan ahkerasti käytetty toista koirakkoa häiriönä tehden esimerkiksi ohituksia hyvin lähekkäin.
Edelleen suurin ongelma ihmisten ilmoilla treenatessa olen minä. Tiedostan toimivani eri tavalla ja tekeväni kaiken vähän vajaalla teholla, vaikka en välitäkään mitä ympärilläni kulkevat ihmiset ajattelevat. En saa korjattua käytöstäni normaaliksi. Ehkä tämä tästä harjoittelulla ja kokemuksella alkaa vielä sujumaan, mutta on ikävää huomata kuinka Pirkkokin reagoi minun outouteeni muuttumalla vähän rauhoittelevaksi ja epävarmemmaksi.



Nomen/wt:n osalta voin selittää tällä hetkellä vain edelliset treenimme, jotka olivatkin tosiaan todelliset hyvän mielen treenit. Kummassakin treenissä tehtiin ihan perusharjoituksia  Heti pian niiden treenien jälkeen satoi niin paljon lisää lunta, että ei enää ollut järkeä (tai halua..) lähteä kahlaamaan kauheaan hankeen metsään tai pellolle. Enkä saanut aikaiseksi lähteä etsimään mitään isoa aurattua parkkipaikkaakaan, varsinkin kun tässä suuren osan ajasta nekin olivat ihan liian jäisiä treenitarkoituksiin.

Ensimmäisessä osiossa seurautin koiraa koko ajan mukanani saadakseni sillekin taas vähän rutiinia seuruuseen. Ensimmäiseksi lähdin kulkemaan pisteestä A suoraan kohti pistettä B, jonne jätin damin. Tämän jälkeen palasin pisteeseen A, mutta tiputin Pirkon huomaamatta matkan keskivaiheille pikkudamin, joka piiloutuikin kätevästi hankeen. Lähetin Pirkon linjalle kohti pistettä B, mutta pysäytin sen pillikäskyllä pikkudamin kohdalla ja annoin lähihakukäskyn. Ja Pirkkohan teki aivan nappisuorituksen! Nopea pysähdys ja tehokas lähihaku, jota seurasi ripeä palautus. Heti perään lähetin koiran uudelleen linjalle hakemaan pisteen B damin ja annoin vahvistavan linjakäskyn ennen hajualuella. Hienosti yli ja B-dami talteen!

Toisena otin hieman suuntia ja tässä Pirkko joutuikin sitten odottamaan aloillaan kun vein damit paikoilleen. Aloitin jälleen seisomalla koiran kanssa pisteessä A, josta lähetin Pirkon linjalle ja pysäytin pisteeseen B. Siitä ohjasin koiran vasemmalle pisteeseen C (väliä ei oltu motivoitu, mutta siinä olivat apuna kuitenkin minun jälkeni jotka tulivat viedessäni damia paikoilleen) ja lähihakupillityksen kautta dami talteen. Pillitin vielä kutsun varmuuden vuoksi, että saan mahdollisimman suoraviivaisen palautuksen eikä Pirkolle tule ajatusta lähteä palauttamaan damia minulle omia jälkiään kulkien. Toistin saman kuvion vielä toisinpäin, jotta sain ohjauksen myös oikealle.
Kaikin puolin upeat treenit! Hienot ja täsmälliset pysähdykset, vauhdikkaat linjat, hyvin onnistuneet suunnat, hienosti alueella pysyvät lähihaut ja vieläpä hajualueen ylitys! Aivan mahtavaa! Pirkko oikeasti kuunteli minua ja löysimme damit yhteistyöllä.



Toisissa treeneissä keskityttiin puhtaisiin sokkolinjoihin eli kävin viemässä damit paikoilleen yksin ennen kuin otin koiran ulos. Treenattiin samassa paikassa kuin ensimmäisissäkin treeneissä, joten laitoin damit niin, että sain hyötykäytettyä edellisen treenin uraa ja polkuja vaikeuttavana tekijänä. Ensimmäinen linja tehtiin niin, että ylitettiin edellisen päivän urat poikittain eli otettiin helpoin ensimmäiseksi. Seuraavat kaksi linjaa olikin jo vanhojen jälkien myötäisesti niin, että valmiit urat houkuttelivat ja ohjasivat mahdollisimman paljon koiraa kaartaen joko oikealle tai vasemmalle hämäyksen vuoksi. Haasteena oli saada koira etenemään suoraan houkuttelevista poluista huolimatta. Mutta eipä voi Pirkkoa moittia, näppärä likka porhalsi sinne minne pitikin!
Viimeinen linja oli matkaltaa pidempi ja täysin koskematonta hankea pitkin, jotta koira ei saanut varmastikaan vinkkejä siitä missä dami on. Ja taas nappisuoritus!

Olen aika varma, että Pirkko teki nämä täydelliset treenit vain sen takia, että se voi sitten vetää seuraavat ihan plörinäksi. Mutta en valita, noiden kahden treenin voimalla mennään taas ja pitkälle!

Sitten vielä lihashuollollisiin asioihin. Pirkolla kävi jälleen hieroja käymässä kropan läpi ja tarkastamassa tilanteen. Edellinen hieronta oli tosiaan se, kun aukaistiin etupäästä hieman enemmänkin jumia ilmeisesti sen pienen treeneissä sattuneen loukkaantumisen takia ja totesin ettei hierontaväli saa aikanaan nyt venähtää yhtään liian pitkäksi. Viimeksi saatiin kyllä lupa jatkaa treenejä ja liikuntaa normaalisti, mutta halusin tietysti tarkastuksen etteivät ongelmat ja jumit etupäässä ole tulleet takaisin. Eikä onneksi merkkiäkään samoista vaivoista kuin viimeksi!

Tällä kertaa ei löytynyt kuin kaksi pienen pientä jumia, jotka aukesivat todella helposti ja lisäksi lantion seutu, jossa on saattanut aikaisemmin olla jotain pientä, oli erittäin hyvä. Jälleen meillä on lupa jatkaa samalla vauhdikkaalla menolla ja meiningillä eteenpäin.


perjantai 29. joulukuuta 2017

Katsaus vuoteen 2017

Näin vuoden lopulla voisi olla osuvaa tarkastella vuotta 2017 vähän tarkemmin. Suuria asioita ei ole tapahtunut, mutta monesti ne pienet jutut voikin olla yhtä tärkeitä. Kaikki kirjoittamisen arvoiset asiat ja tapahtumat eivät ole varmastikaan edes selvinneet blogin puolelle, mutta koitetaan muistella vähän niitäkin.



Harrastusten parissa elämä on ollut vilkasta ja vuoteen on mahtunut lukematon määrä hauskoja sattumia, onnen hetkiä ja mahtavia onnistumisia. Kiitos näistä kuuluu tietenkin sekä Pirkolle että ihanille treenikavereilleni. Siellä on kentän tai pellon laidalla yhdessä surtu, naurettu ja ratkottu ongelmia. Tukea ja kannustusta ei ole puuttunut.

Lajivalikoimamme kasvoi tänä vuonna yhdellä uudella lajilla, kun aloitimme peltojäljen kesäkuussa ja siitä tuli kertaheitolla yksi päälajeistamme. Pirkko ihastui hommaan täysin ja minäkin hurahdin oikein kunnolla. Kesän ja syksyn ajan tehtiinkin vähintään yksi tai kaksi jälkeä viikossa kaikkien muiden treenien lomassa. Edistys oli huiman nopeaa! Ja voi että kuinka ihana onkaan harrastaa koiran kanssa, joka osoittautui hommassaan luonnonlahjakkuudeksi ja opetti siinä samassa toheloa ohjaajaansakin paremmaksi. Minulle peltojälki toi myös hyvää oppia siitä, kuinka joskus oikeasti on vain parempi antaa koiralle mahdollisuus tehdä itsenäistä työtä ja jäädä itse taka-alalle eikä häärätä koiran tiellä. Jälleen kerran: Luota koiraasi.


Nose workissa saimme ilmaisun kuntoon ja homma pelittää paremmin kuin koskaan. Nyt voidaan keskittyä opettelemaan mitä erilaisempien piilojen etsimistä ja korkeiden kohteiden paikallistamista. Toko taas on edelleen hyvin hauskaa, mutta tärkeintä on kuitenkin se, että alan pikkuhiljaa itse tajuamaan kuinka saan Pirkon omalaatuisena oppijana ymmärtämään erilaiset tokon kiemurat. Välillä myönnän kaipaavani sitä Ainon älykkyyttä, mutta tajuan myös sen kuinka paljon Pirkon kaltainen koira auttaa minua kehittymään kouluttajana. Minun on välillä pakko käyttää luovuuttani ja ajatella laatikon ulkopuolelta, jotta saan Pirkon ymmärtämään mitä siltä haluan. Sittenhän kun Pir asian oppii niin se myös tekee sen luotettavasti (vaikka välillä keksiikin kaikenlaisia sille tyypillisiä jekkuja).

Meillä ei edelleenkään ole näyttää virallisia tuloksia todisteena tekemisistämme, mutta eipä me olla niitä tarvittukaan. Meillä on Pirkon kanssa edelleen hirmu hauskaa yhdessä ja tuollainen silminnähden onnellinen koira on ainut todiste mitä minä harrastusmaailmastamme kaipaan.


Minä olen ohjaajana oppinut tänä vuonna taas paljon ja opiskeluni jatkuvat edelleen aivan yhtä suurella innolla. Tiedonjano tuntuu vain kasvavan mitä enemmän luen. :) Vaikka opeteltavaa on vielä enemmän kuin käsitänkään, on silti ihana huomata kuinka tämä pienikin kehitys on jo tuonut positiivisia vaikutuksia yhteistyöhömme Pirkon kanssa. Tämä korostui varsinkin eilen ja tänään nometreeneissämme. Nomehan on ollut meille välillä melko haastavaa (kiitos vaan minun suurien virheideni) ja töitä on tehty _paljon_. Eilisen ja tänäisen treenit olivat kuitenkin jotain aivan muuta kuin sitä mitä ennen on nähty. Ne olivat (ilman itsekehua) kaunista ja saumatonta yhteistyötä ja ensimmäistä kertaa minulle tuli oikeasti sellainen olo, että olimme tiimi emmekä kaksi yksilöä säheltämässä saman asian parissa. Tämän tunteen takia töitä on tehty monta vuotta ja hyvä etten itkenyt onnesta kävellessäni pellolta pois. Tällä fiiliksellä jaksaa taas pitkään eteenpäin.


Nauruakin Pirkon kanssa tosiaan riittää. Esimerkkinä voisin mainita sen kerran kun käväisimme tekemässä eräässä tapahtumassa nose workin lajiesittelyn esimerkkikoirakon roolissa. Lupasin jo ennen suoritustamme, että jotain naurun aihetta saadaan aikaiseksi ja niinhän se treenien taattu hupinumero eli Pir iski jälleen. Laatikkoetsinnässä haju oli erään pahvilaatikon pohjassa ja Pirkko ilmaisi sen tehokkaasti tunkemalla päänsä laatikon sisään niin, että se jäi sinne myös jumiin. Siitähän se sitten lähti tallustelemaan laatikko päässään eteenpäin ja yleisöllä oli hauskaa!


Arki meillä on kulunut jälleen tänäkin vuonna peltoja ja metsiä pitkin tallustellen ja luonnosta nauttien. Välillä on käyty laavulla istuskelemassa, jolloin tietysti myös Pirkolla on ollut omat herkkueväät mukana. On sienestetty, kerätty kaikenlaiset marjat ja bongailtu lintuja siinä sivussa. Ollaan käyty kotopuolessa heppoja hoitamassa ja Pirkko on opetellut kuinka ollaan taitavia tallikoiria. Turpeessa hyöriminen ja hevosenkakan syöminen käyvät nekin siltä ihan luonnostaan!
Päästiin jo onneksi muutamalle potkukelkkalenkillekin tämän vuoden puolella ja loppuvuosi jouduttiinkin tyytymään pyörällisiin ajoneuvoihin kuten polkupyörään tai kickbikeen. Onneksi Pirkon kanssa meno kulkee millä vempaimella tahansa!

Pirkko on onneksi pysynyt myös terveenä eikä vaivoja ole ollut. Toivottavasti tilanne ei muuttuisi tulevaisuudessakaan. Kerran tässä syksyllä Pirkko tosin riehui treeneissä niin, että se satutti hieman itseään ja aristi pienesti etupäätään. Tämä kuitenkin kaikeksi onneksi meni levolla ja hieronnalla ohi.


Synttäreitäkin vietettiin jouluaattona ja maailman paras Pir täytti jo 5 vuotta!
Ennen uskoin, että ihmisen elämässä voi olla vain yksi "elämäni koira" ja minulle se oli Aino. Nyt alan uskoa, että niitä voi olla myös kaksi. Aino oli ensimmäinen ja erityinen, mutta Pirkostakin on muodostunut tärkeämpi kuin ikinä olisin voinut uskoa. Elämäni koira sekin on.

lauantai 23. joulukuuta 2017

ILOISTA JOULUA!

Blogiteksti antaa odottaa itseään ja joulukiireet puskevat päälle, mutta ikinä ei ole niin kiire etteikö ehtisi joulutervehdystä laittaa! :)


lauantai 14. lokakuuta 2017

Kun jälki vie mennessään

Ollaan todellakin hullaannuttu peltojälkeen! Ja lahjakkaan koiran sekä hyvien treenikavereiden ansiosta onkin edistytty mukavaa vauhtia. Tavoitteena on edelleen vähintään FH1 tasoinen koira ja tavoite lähenee päivä päivältä.
Jälkiä on vedetty säännöllisesti 1-2 viikossa. Tällä hetkellä nameja ei tarvita jäljellä periaatteessa ollenkaan, vaikka saatankin jättää jonnekin palkkanamin yllätykseksi. Kulmissa oli pisimpään namit ja nyt niistäkin on alettu luopumaan, sillä Pir jättää niitä iloisesti syömättä muutenkin.
Jäljet on olleet nyt 2-3 tuntia vanhoja ja Pir työskentelee näillä vanhemmilla jäljillä minun mieleeni paremmin kuin nuoremmilla. Työskentely on rauhallisempaa, tasaisempaa ja entistäkin keskittyneempää. Pituutta jäljillä on vaihteleva määrä, mutta voisi sanoa että niin pitkiä tehdään kuin mitä aina silloiselle pellolle mahtuu. Pituuttahan lisättiin tasaisesti heti alusta alkaen eikä jääty junnaamaan paikoilleen. Elämäkokemus ja muut harrasteet ovat tuoneet Pirkolle jo valmiiksi kestävyyttä, joten se ei hyydy pidemmälläkään jäljellä eikä motivaatio kärsi.

 
Esineetkin on otettu jo kuvioihin mukaan. Olemme alkuharjoitusten jälkeen ajaneet kaksi 4 esineen jälkeä ja ensimmäinen niistä meni aivan täydellisesti nappiin! En olisi voinut toivoa mitään parempaa. Esineiden kanssa tosin joudumme jatkamaan harjoituksia, sillä edelleen jäljen ajaminen ilman turhia pysähtelyitä olisi Pirkolle se kaikista palkitsevin asia. Nyt vaan yritetään saada se ymmärtämään, että esineet ilmaisemalla pääsee oikeasti jatkamaan jäljellä eteenpäin. Se taitaa olla se paras palkka.
Pir on ajanut myös ensimmäiset vieraan ihmisen tekemät jäljet. Ennen ensimmäistä jälkeä minua epäilytti hieman ja ajattelin, että homma voisi olla aika myös haastavaa myös Pirkolle. Siitä neiti vaan kuitenkin lähti heti paalulta kulkemaan hienosti jälkeä pitkin  ja jälleen homma vaan parani koko ajan loppua kohden. Ainoan eron huomasi siinä, että pienen hukan sattuessa Pirkon oli vaikeampi etsiä jälki uudelleen.
Toisella kerralla vieraan ihmisen jälki ei aiheuttanut enää ihmetystä vaan koira kulki jälkeä pitkin kuin juna raiteillaan. Kyllä sai taas olla ylpeä!


Säät eivät ole ihan suosineet tätä harrastusta viime aikoina ja pellot on olleet niin veden vallassa, että vastaan olisi voinut uiskennella hauki. Mutta onpahan päästy harjoittelemaan yhden kesän ja syksyn aikana jo aika erilaisissa olosuhteissa! Täytyy vaan tosiaan sanoa, että tämä jälkitouhu on kuin tehty Pirkkoa varten. Tämä on ainut asia nomen lisäksi, joka saa sen tekemään intotärinää ja se on paljon se. Sanoinkin jo kerran, että jos vaan olisin tiennyt kuinka lahjakas jälkikoira minulla tuossa on niin olisin aloittanut lajin jo kauan sitten!

Sitten nose workin pariin. Tässä välillä olemme nimittäin työstäneet Pirkon kanssa ilmaisun kuntoon. Kauan siitä puhuttiin, mutta nyt se on vihdoin tehty! Vaatii tietenkin vielä vahvistamista, mutta oikea käytösmalli on hallussa.
Kaikki alkoi siitä kun puhuin yhdelle treenikavereistamme meidän ongelmastamme nosen ilmaisuun liittyen ja samassa sitten puhuin ilmaisutreeneistämme. Olimme siis alottaneet hetki sitten ilmaisun harjoittelemisen alusta ja uusin ajatuksin. Otin purkkitreenin jälleen käyttöön ja aloitin Pirkolle jo tutusta hommasta eli siitä, että koira osasi laittaa nenän purkkiin jossa oli tippa hydrolaattia. Tämän jälkeen otin mukaan 4 samanlaista purkkia lisää ja varmistin useammalla toistolla purkkien paikkaa vaihtaen, että koira valitsee joka kerta sen jossa oli hydrolaattia.
Seuraavaksi otin jälleen käyttöön vain hydrolaattipisaran sisältävän purkin ja aloitin harjoittelemaan ilmaisuun kestoa luopumisen kautta. Laitoin siis purkin lattialle ja sen viereen nyrkkini jonka sisällä oli namipaloja. Luopumalla namista ja ilmaisemalla hydrolaatin sai tietenkin palkan. Tuosta oli hyvin helppo alkaa nopeasti pidentämään ilmaisun kestoa, sillä koira oppi millä toiminnalla saisi sen minkä halusi eli tässä tapauksessa herkun. Tämä vahvisti samalla myös häiriöhajujen sietoa tulevaisuutta varten eli koira oppi tässä jo luopumaan ruuanhajusta saadakseen palkan.


Seuraavassa vaiheessa laitoin jälleen kaikki 5 purkkia maahan ja tein jälleen muutaman toiston varmistaakseni, että Pir tekee oikean pidempikestoisen ilmaisun myös useammalla purkilla. Tämän jälkeen otin koiran kanssa etäisyyttä purkkeihin ja testasin, että ilmaisu toimii myös silloin kun koira joutuu erkanemaan minusta kauemmas.
MUTTA. Sitten iski se meidän ongelmamme eli normaalisti tässä vaiheessa häivytetään purkki. Monellehan on toiminut ihan vain purkin poistaminen ja tilalle on laitettu joku pieni serlanpala hydrolaatitipalla höystettynä. Sitä on sitten lähdetty vahvistamaan. Pirkolle ei toiminut mikään vastaava sovellus, ei niin millään. Minä en ainakaan saanut sitä toimimaan.
Tämä oli se ongelma josta puhuin treenikaverillemme ja samalla puhuin kuinka vahvasti (positiivisella tavalla) Pirkko reagoi tuohon luopumisen kautta harjoitteluun. Hän sitten ehdotti niinkin yksinkertaista asiaa kuin, että ottaisin luopumisen kautta harjoittelun myös muuhun etsintään mukaan ja häivyttäisin purkin sen kautta. Tämä kuulosti hyvältä joten tuumasta toimeen vaan!
Aloitin laittamalla huopatassuun hydrolaattia, käänsin aikaisemmin käyttämämme purkin pohja ylöspäin ja lättäsin huopatassun siihen. Pidin nyrkkiäni jälleen purkin vieressä ja tein muutaman toiston. Siirsin huopatassun purkin kylkeen ja toistin saman muutamaan kertaan. Seuraavaksi laitoin huopatassun leivinuunin muurin kylkeen ja laitoin namia sisältävän nyrkkini jälleen siihen viereen. Hetken aikaa Pir mietti mistä on kyse ja kerran yritti palata vanhaan tuttuun kaavaan, mutta pienen odottelun jälkeen tarjosi samaa kuin purkilla. Muuttelin huopatassun paikkaa ja saatiin useampi onnistunut toisto peräjälkeen. Olo oli kuin voittajalla!
Seuraavaksi aloin siirtämään hyvin nopealla tahdilla nyrkkiäni kaummas ja kauemmas, jotta sain sen häivytettyä kokonaan pois kuvioista. Ja kun tämä sujui niin siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli yhdistettiin ilmaisu ja etsintä toisiinsa. Aloitettiin helpoilla tehtävillä sisällä, joissa kävin piilottamassa huopatassun ja käskin normaalisti koiran etsimään jolloin koira ilmaisi löydön jähmettymällä ja osoittamalla nenällään kohti löytöä. Helpoista tehtävistä siirryttiin pihalle ja vaikeampiin, jotta Pir ymmärsi ilmaista myös korkeammilla kierroksilla ja pidemmän etsinnän jälkeen. Ja tosiaan poistin myös tietysti etsinnöistä huopatassut sun muut ettei Pirkko vahingossakaan alkaisi yhdistää ilmaisukäytöstä vain huopatassun ja hydrolaatin yhdistelmään.

Arvatkaapa olenko hieman onnellinen, kun vihdoin kaiken tämän jälkeen tunnistan sokkoetsinnässä kun koira tekee löydön?


Nosen merkeissä käväistiin myös entisen treenikaverini koirakoulutoiminnan avoimissa ovissa kotopuolessa. Siellä oli lajiesitykset nose workista, raĺlysta ja tokosta. (Sekä tietysti nakinsyöntikilpailu, jossa Pirkko tuli hohdokkaasti toiseksi. )
Me päädyimme jotenkin Pirkon kanssa olemaan yksi nosen lajisittelyn esimerkkikoirakoista. Tuli vähän yhtäkkiä, mutta Pirkko teki hienosti vaikka tilanne olikin sille täysin uusi. Treenitilassa oli kauheasti erilaisten koirien häiriöhajuja, uusi ympäristö, yleisöä .. Eipä haitannut, vaan Pir alkoi heti etsiä ja ilmaisi hyvin.  Nyt on siis testattu tuollainen kokeenomainen tilannekin!

Lupasin tosin ennen suoritustamme, että Pirkko järjestää taatusti jotain naurun aihetta ja niinhän se teki nytkin! Treenien taattu hupinumero! Oli laatikkoetsinnän vuoro ja haju oli eräässä pahvilaatikossa. Pirkko päätti ilmaista sen mielestään oikein erityisen hyvin eli tunki päänsä laatikon sisään niin, että jäi sinne jumiin ja lähti sitten tallustelemaan laatikko päässään eteenpäin.  Yleisöllä oli hauskaa ja lehtimieskin nappasi kuvan juuri sillä hetkellä. 
Mua ei onneksi jaksa tuollainen nolottaa, koska Pirkko tosiaan keksii joka treeneissä jotain hauskaa ja hölmöä. Nauroin siis mukana. Onhan se hienoa, että muutkin pääsee nauttimaan Pirkon järjestämistä komediapläjäyksistä!


Tokosta pidettiin hetki taukoa tässä välillä ja keskityttiin noihin muihin lajeihin kuten jälkeen ja noseen. Tokoa oltiin treenattu kuitenkin niin paljon niin pitkään, että totesin tauon tekevän meille molemmille hyvää ja tauon jälkeen hyökättiinkin tokon kimppuun taas ihan uudella innolla. Kunnes pieni väliaikainen masennus iski, semmoinen kaukomasennus.
Kaikki muu sujuu oikein hienosti ja tiedän, että saan kyllä hiottua keskeneräiset liikkeet kuntoon. Paitsi nuo pirun kaukokäskyt ja tarkalleen sanottuna maahan-istu vaihdos. Muissa vaihdoissa ei ole hankaluuksia. Pirkkohan noutaisi mulle vaikka kuun taivaalta jos haluaisin, joten tiedän ettei se vaan osaa kun homma ei toimi. En vaan saa koiraani ymmärtämään mitä sen haluaisin tekevän. Istumasta maahameno on helppo homma, mutta sieltä nouseminen takaisin istumaan on osoittautunut hankalaksi. Tähän mennessä on kokeiltu tavallinen namikädellä nosto, kämmenkosketus yms. Eikä vaan onnistu.
Mutta siis Pirkkohan on aina ollut vähän sellainen persoonallinen oppija, joten täytyy vaan taas keksiä joku kikka jolla saan sen ymmärtämään mitä siltä halutaan. Eli täytyy käyttää sitä luovaa ajattelua, jota Pirkon kanssa niin usein tarvitaan.
(Olen pohtinut tietysti myös kivut ja fyysiset rajoitteet, mutta rajannut ne suht hyvin jo pois ongelmien aiheuttaja. Hieroja on käynyt tarkastamassa tilanteen useampaan kertaan ja sama liikerata onnistuu kyllä noin muuten, kuten esimerkiksi sivullani Pirkko pompahtaa hyvinkin reippaasti takaisin perusasentoon.)

 
Seuraavana tarkkislistalle ovat siis päässeet kaukokäskyt uusilla ideoilla höystettynä, peruuttaminen seuraamisessa. Sitten voidaankin hyökätä voittajaluokan juttujen kimppuun, joista täysin opettelematta on vielä tunnari. Sama ongelma kaukojen kanssa pätee tietysti tässäkin. Metallikapulaa on noudettu ja ohjattua noutoa tehty, sillä Pirkkohan osaa suunnat.


MUTTA kaiken tämän löpinän lopetan treenipäiväkirjastamme tuttuun onnellisen koiraharrastajan lauseeseen: MAAILMAN PARAS PIRKKO! <3 p="">


perjantai 4. elokuuta 2017

Nenälle töitä

Lähiaikoina ollaan tehty ihan ok määrä jälkiä, mutta tietysti mukaan mahtui myös kasa tokotreenejä, parit nometreenit ja yhdet nose workin porukkatreenit. Pirkon juoksuhuuruiset aivoitukset eivät haitanneet, mitä nyt parissa tokotreeneissä höpsöteltiin tavallista enemmän ettei neidillä menisi herne nenään. Mutta höpsöttely tekee vain hyvää.
Jospa tällä kertaa keskityttäisiin tässä tekstissä kuitenkin näihin nenähommiin. Muut lajit saavat paikkansa parrasvaloissa sitten myöhemmin.


Peltojäljellä ollaan edistytty mukavasti. Edellisen tekstin jälkeen ollaan ajettu 3 jälkeä ja jokaisella on tapahtunut mukavasti edistystä. Ensin tehtiin kaarroksia sinne tänne, koska ohjaaja ei vaan osaa tehdä kaunista kaarta. Jokaisella askeleella oli nami. Pirkko jäljesti hyvin ja sen työskentely vain parani koko ajan loppua kohden. Sille tuli pari pientä hukkaa, mutta etsiytyi kuitenkin välittömästi takaisin jäljelle tajuttuaan harhautuneensa. Tällä kertaa jäljen päässä oli myös kannellinen purkki, jossa oli ruokaa. Käskin Pirkon maahan heti kun se pääsi purkille, vapautin ja avasin rasian koiralle.
Maahan-käsky ei vaan tosiaan meinannut alkuun mennä läpi, sillä Pirkko olisi vain jatkanut innokkaana jäljestämistä samaan malliin kuin siihenkin asti. Pirun jälki kun loppui liian aikaisin! Vaikuttaisi siltä, että Pirkko palkkaantuu siis pelkästä jäljestämisestä eikä haluaisi keskeyttää hommaansa hetkeksikään. Tästä päädytään siihen, että esineistä tarvitsee tehdä sille oikeasti ilmaisemisen arvoisia tai Pir helposti vaan jatkaa ihanaa jäljestystä.

 
Seuraavalla jäljellä jatkoin erilaisten kaarrosten tekemistä sekä loivempina että jyrkempinä. Lisäksi jäljeltä löytyi myös pari suoraa pätkää, jonne jätin ensimmäistä kertaa 2-3 tyhjää askelta sinne tänne. Aluksi jälleen pyysin koiran vierelleni jäljen alkua lähestyttäessä (rauhoittaakseni tilannetta, hyväksi todettu muissa treeneissä, kuten nosessa) ja istutin jäljen alkuun, josta sitten annoin sille luvan lähteä jäljelle. Jälki meni oikein hienosti enkä edes huomannut koiran työskentelystä tyhjiä kohtia. Kaarrokset eivät haitanneet ollenkaan vaan Pir kulki eteenpäin kuin juna raiteillaan. Kuten aikaisemmallakin kerralla, Pirkko vain paransi koko ajan loppu kohden. Jäljen lopussa olevalla purkilla maahanmeno onnistui hieman paremmin kuin edellisellä kerralla.

Ja sitten viimeisin jälki. Tehokkaasti puhaltavat tuulenpuuskat olivat pyörittäneet tienoota koko päivän eivätkä illan peltojälkitreenit poikenneet tästä mitenkään. Tästä huolimattakin jäljelle tehtiin Pirkon ensimmäiset 90 asteen kulmat (3kpl) ja jätettiin taas enemmän tyhjää. Enkä voi todellakaan taaskaan valittaa. Nenäeläin toimi jälleen hienosti! Ensimmäinen ja kolmas kulma vaativat pienet harhat ennen kuin Pir löysi reitin (sivutuuli). Heti kun Pir tajusi poistuneensa jäljeltä, se etsiytyi välittömästi takaisin. Tuo oli siis ihan sopiva harha, jotta koira pääsi oppimaan virheestään. Keskimmäinen kulma menikin sitten upeasti! Aivan täydellinen nappisuoritus.
Tyhjillä kohdilla tahti oli hieman nopeampi, mutta pysyi silti oikein sopivana työskentelytahtina (namien kanssa tahti onkin melko hidas). Pirkko jätti tosin myös paljon nameja syömättä ja alkoi siis aivan luontaisesti vähentää niiden määrää. Ilmeisesti jäljen ajaminen on siis palkitsevampaa kuin ne namit siellä askeleissa. Loppupurkissa oli tällä kertaa Pirkon yhtä suurimmista herkuista eli kissan märkäruokaa. Testataan toimisiko se hyvänä palkkana maahanmenosta.
Seuraavaksi suunnitelmissa onkin tehdä taas kulmia, paljon pidempi jälki ja vähentää dramaattisesti namien määrää. Purkki pysyy jäljen päässä ja yritetään saada siellä maahameno kuntoon.
(Jäljen pituutta on tosin jo järjestelmällisesti pidennetty muutenkin joka kerralla, mutta nyt tehdään suurempi hyppäys.)


Sitten nose workiin. Pitkästä aikaa hyvä ilma ja porukkatreenit sattuivat samalle päivälle, joten päästiin olemaan ulkona. Meillä oli yhteensä viisi etsintäkohdetta ja kaikissa hydrolaatti laitettiin suoraan pinnalle. Kaksi kohteista oli ajoneuvoetsintää.
Ilmaisua täytyy vielä hioa, mutta mihinkäs tämä asia nyt olisi muuttunut kun ei olla sitä treenattu. Etsinnät menivät kuitenkin hyvin jouhevasti ja kaikki löytyivät kuin vettä vain! Ajoneuvoetsintään otettiin uusi käsivihje mukaan, joka näyttäisi toimivan tälläisen vahvasti eleistä ja käsimerkeistä ohjautuvan Pirkon kanssa. Nyt se toivottavasti ymmärtää paremmin milloin tehdään ajoneuvoetsintää eli milloin ei hypitä ja pompita.

Aloin vihdoin pitämään treenipäiväkirjaa. Se on ollut suunnitelmissa jo pienen ikuisuuden, mutta perinteiseen tapaan saamattomuuteni on ollut esteenä. Tämä hankkimani päiväkirja on tosin hieman liian pieni monimutkaisille sepustuksilleni, mutta sillä on hyvä aloittaa ja ostaa sitten tämän jälkeen isompi versio.
Treenien yksityiskohtainen kirjaaminen pakottaa minut analysoimaan ne kunnolla, jolloin tulee myös suunniteltua seuraavat treenit paremmin ja tehokkaammin. Ja jos joku asia treeneissä epäonnistuu, voin kirjata tulevaisuutta varten muistiin mikä meni pieleen ja miksi. Voin sinne pohtia mikä sai koiran tekemään mitä teki ja miten voisin omalla käyttäytymiselläni auttaa sitä onnistumaan jatkossa.
Toiveissa olisi, että treenipäiväkirjan ansiosta kehittyisin edes hieman ohjaajana ja kouluttajana.
Tälläistä treenien arviointia olen tietysti tehnyt pääni sisällä jo kauan, mutta nyt ne ajatukset ovat vihdoin sitten kirjoitettuna jonnekin muistiin. Lisäksi juttujen muuttaminen kirjalliseen muotoon saa päässäni risteilevät ajatukset paremmin järjestykseen.